Matkapäiväkirja

Lauantai 1.11.2008 klo 23:15 - Pirkko Villberg

Matkapäiväkirjani Veteraanien mukana Barcelonassa 6.-13.10.2008. 

Laineiden läikky ja auringon välkky

Aamulla ennätin vielä kuntosalille! Pakkasin  matkalaukkuni, tiskasin ja lämmitin lounaan. Lähdimme kotoa klo 13.50 bussilla linja-autoasemalta 14.15 . Seutulassa olimme 15.35. Tullaus ja liput käteen. Odotusaika yksi tunti. Koneeseen ½ tuntia ennen lähtöaikaa.

Kone nousi jyrkästi. Suomenlahti näkyi saarineen samoin ehkä Tanska. Meren laineet erottuivat. Päivä oli kirkas, vain muutamia pilviä allamme. Tällaista en ole kokenut aikoihin! Nousimme vielä korkeammalle. Pilvien päällä oli upea auringon paiste: oranssia ja punaista valkoisen pilvimassan päällä. Lento oli tasaista. Nukahdin hetkeksi vaikka Eero touhusi vieressäni. Onnistunut lasku Barcelonaan ja oppaan tapaaminen. Erkki on suomalainen,  laajasti Barcelonaa tunteva ja siellä naimisissa.

 

Barcelonan kauniit rakennukset ja mahtavat kirkot

Tiistaina olimme kiertoajelulla koko päivän ympäri kaupungin.. Pysähdyimme mäelle puistoon. Erikoinen! Kivistä rakennettuja polkuja nousi rinnettä ylös mutkitellen. Korkeita pylväitä, joiden alla seisoin. Sieltä avautui jännittävä sola , johon kurkistin:  kukkia, erilaisia puita, lintujen viser-rystä, tänne voisi eksyäkin! Mahtava rakennelma. Tulimme  laajalle  kentälle, jota ympäröi lainei-leva  penkkikokonaisuus peitettynä keramiikkamosaiikilla. Hieman kylmä istua! Paljon kansaa ja kauppiaita . Ohitimme vaaleanpunaisen talon. Se oli puiston suunnittelijan arkkitehti  Antonio Gaudin ( 1852 - 1926) entinen asunto, nyt museo. Käväisimme Olympiastadionilla. Se oli raken-nettu jo vuoden 1936 kisoja varten. Otettu käyttöön uudistettuna vasta v. 1992. Olympia - tuli oli sytytetty nuolella! Lounaalle ravintola Four Catsíin. Viimeinen vierailukohde oli Gaudin taide-luomus:  Pyhän perheen kirkko- temple de la sagrada familia-.  Temppeli ( 170m korkea) pitää nähdä : en pysty kuvailemaan. Suunnittelija asui viimeiset 16 vuottaan kirkon kellarissa ja auttoi rakentajia ymmärtämään piirustuksiaan. Niissä ei ollut yhtään suoraa kulmaa. Kirkon rakentaminen on alkanut v.1882 ja päättynee v. 2020. Rakentamisen  mahdollistavat lahjoitukset ja turistijouk-kojen pääsy-maksut. Minusta turhuutta!

 

Muna on selkein muoto

Keskiviikkona lähdimme hotellista Rambla-kadulle kello yhdeksän. Ajoimme 2,5 tuntia Barce-lonan esikaupungin ohitse moottoritietä, jossa on 4 kaistaa suuntaansa. Matkalla ainakin kolme kertaa tienkäyttömaksun perintä.. Turistiautomme ikkunassa oli kortti, jonka avulla portti avautui , maksu kilahti kassaan ja portti aukesi .Portteja oli varmaankin 8 yhteensä. Esikaupunkialueet oli rakennettu vuorten rinteille. Suur-Barcelonassa on 5.000 000 asukasta. Ohitimme uudet pilven-piirtäjät, sirkusrakennuksen ja härkätaisteluareenan. Saavuimme  la Peran kaupunkiin, jossa oli Salvador Dalin ( 1904-1989) museo. Se oli rakennettu vanhaan teatteriin. Yhtä sokkeloinen kuin Dali! Valtava määrä ihmisiä kulkemassa edestakaisin! Minulla kartta kädessä. Yritän ymmärtää piirroksia. Maalaukset ovat kauniita ja salaisia! Täytettyjä eläimiä, irrallisia käsiä, auto, jonka päällä nainen.  Pino autonrenkaita hallissa, niiden päällä joku olento. Seinäsyvennyksissä alastomia nais-patsaita Verisiä ruumiinosia. Muna on ollut Dalin mielestä selkein muoto ja niitä löytyykin paljon eri paikoista.

Matkamme jatkui yhteisen lounaan jälkeen. Ajoimme Pyreneitten yli meren rantaan Salvador Dalin kesäasuntoon. Se oli yhtä sokkeloinen kuin museo. Hän oli suunnitellut talon itse. Ajatukseni:” En olisi halunnut olla tämän talon siivooja tai muu palvelija”.  Koko rakennus oli hyvin sekava ja askelmat korkeita sekä mutkikkaita. Kaunista oli sekä sisällä, että ulkona. Meille pidettiin tarkka minuutti-aikataulu. Oppaat lähettivät huoneesta toiseen erittäin ystävällisinä ja kielitaitoisina. Oli helppo ymmärtää ja kääntää englanti  suomeksi. Ranskaksi puhuivat pitempään.                              Paluu takaisin vuorten yli oli minulle samaa tuskaa kuin tulokin. Olin  pelännyt  kapeita vuoren rinteitä, joita kiemurrellen ajoimme laaksosta toiseen. Nyt uskalsin enemmän katsella laakson yli! Kuljettaja ajoi turvallisesti. Matka kesti takaisin 2,5 tuntia. Oliko matka Salvador Dalin arvoinen ? Tietoisuuteeni tuli tämä maailman kansalainen, nero ja hänen sisäinen maailmansa: ajatustensa ja viettiensä esittäjä. Aikansa suuri nero, hämmentäjä ja suuri taiteilija. Hän oli matkustanut paljon. Museo ja koti olivat täynnä hänen taidettaan! Illalla avasimme TV:n. Valesiassa oli valtavat tulvat.

 

Joutsenia kirkkopihassa ja Philip II:n perhe  Picasson silmin.

Torstaina kävelimme oppaan kanssa kaupungilla. Aloimme retken kauppahallista. Se oli valtavan laaja ja monipuolinen alue! Tuoretavaraa, lihaa, kalaa, äyriäisiä, sieniä, kotiloita, vihanneksia hedelmiä, leivonnaisia, makeisia. Kaikki laitettu nätisti esille. Lattiaa laastiin ja pestiin koko ajan. Myyjät siististi pukeutuneita! Oppaan avulla emme eksyneet! Torin jälkeen väsytti jalkojani. Ehdo-tin kahvihetkeä. Opas tarttui asiaan ja löysi meille ulkoilmakahvilan! Joimme cappusinon.  Sieltä lähdimme katsomaan komeaa katedraalia, joka oli muutettu maailman suurimmasta spitaali-sairaa-lasta. Sisäpihalla oli suuri ankkalammikko! Siis katedraalissa! Kukkia ei juurikaan ollut. Täällä oli suuret määrät erivärisiä muistokynttilöitä. Ne paloivat telineillä  alttarisyvennysten edessä. Lasi-maalaukset olivat  korkealla. Siksi oli vaikeata hahmottaa kuvioita. Hiljainen musiikki soi! Ihmiset vaelsivat hiljaisina edestakaisin, jotkut istuivat. Minäkin hiljennyin hetkeksi! Mieleeni tuli kuinka paljon on mennyt työvuosia ja veroja 500 vuoden aikana, kun näitä katedraaleja on alettu 1200-luvulla rakentaa. Kirkko on pitänyt otteessaan ihmisiä ja kerännyt omaisuutta. Samalla kristinusko on muuttunut rahastukseksi, ei uskoksi. Eero palasi hotelliin ja minä lähdin matkatoverien kanssa Pablo Picasson (1881-          ) museoon. Se oli avartava retki. Näin videon, jonka avulla näytettiin miten Picasso teki maalauksesta, joka esitti Philip II perhettä  oman versionsa. Hän oli maalannut omalla tavallaan uuden työn kustakin kuvan osasta erikseen. Yllättäen eksyimme toisistamme. Seuranani oli lopulta vain yksi ihminen. Katsoimme näyttelyn rauhassa kokonaan. Lähdimme hotelliin luottaen, että niin tekevät muutkin. Poikkesimme siestan aikana lounaalle. Pikkuravintola olikin suosittu! Pian ympärillämme istui lounastavia miesryhmiä. Heidän puheensa volyymi nousi koko ajan. Viimein oli vaikea kuulla omaa ääntään. Pieni huolikin oli ystävistämme. Yllätys! Suurkaupungin vilinässä kulki ” eksynyt ” huonetoveri samaan suuntaan. Rauhoituimme! Jäimme Ramblalle juomaan espressoa. Eteemme ilmestyi kaunis notkeavartaloinen tanssija. Hän asetti radionsa kadulle ja alkoi tanssia. Annoimme omat killinkimme. Kirkon portilla istuneelle pyytäjälle en ollut antanut mitään!

Eero oli odottanut minua hotellissa. Menimme yhdessä iltapalalle ulkoilmaravintolaan. Poikke-simme vielä läheiseen tavarataloon.

 

Ensin 20m maan alle, sitten 700m korkealle vuorelle.

Perjantaina lähdimme jo klo 9.00 ajamaan viinitilalle. Olimme ajaneet tilalle perjantairuuhkan aika- na. Valtava määrä autoja mateli Barcelonaan päin. Tiet olivat melko tukkoisia ja autoja seisoi tiellä. Katselimme ympärillä olevia viiniviljelmiä .Laaksossa oli paljon teollisuutta. Näimme Stora Enson pahvitehtaan, joka tuprutteli savua. Viinirypäleitten poimiminen oli alkamassa. Espanjalaiset  poi-mijat lähtevät Ranskaan paremman palkan perässä. Niinpä tänne palkataan poimijoita Arabimaista! Tulimme Fraixenet –tilalle. Aurinko paistoi lämpimästi . Tehtaan rakennuksen edessä on komeat kukka-asetelmat ja historiallisia tilan autoja.

Tehtaan edustaja tulee pihalle ja ohjaa meidät rappuja myöten alas viinivarastoihin. Hän kertoo, että tehdas on monen sukupolven ajan ollut saman perheen omistuksessa. Olemme viimein 20 metrin syvyydessä 1.500 000 pullon  varastossa. Kuulemme viinin valmistuksesta, säilytyksestä ja kuohun-tavaiheesta shampanjaksi. Näemme miten kovettunut  hiiva poistetaan pullosta.  Erillinen pullo-varasto on kuninkaalle! Freiment shampanjaa viedään kaikkialle maailmaan. Lopuksi esitellään nykyaikainen pullonpesu ja pullokuormat maailmalle. Ja herkullinen hetki shampanjaa maistellen !        Matkamme jatkuu Montserrat- vuoren rinteellä olevaan luostariin. Ajamme 1300metriä korkeaa vuorta kohti. Olemme mutkaisten teiden jälkeen perillä. Istun 700 meträ korkealla olevan Luostarin pihalla.  Kurkistelen varovasti korkean kaiteen yli eteeni avautuvaan laaksoon. Näky on huikaiseva! Siirryn aukion rappusille. Aurinko paistaa kirkkaasti, näen kauas. Vierestäni kuuluu koululaisten iloiset äänet. He alkavat syödä eväitään. Opettaja on saanut heidät asfaltille piiriin istumaan. Luostarissa on poika-koulu. Luulen, että nämä oppilaat ovat kuitenkin retkellä täällä. Muut turistit liikkuvat sankoin joukoin ympäri luostarin suurta pihaa .Autoja on paikoitettu kymmenittäin pihalle. Erään rakennuksen seinästä luen Hotel Abat Cisneres Edifice Monester. Siirrymme ravinto-laan ja syömme kolmen ruokalajin lounaan. Alan itsekseni tutkia luostarin alueella olevaa kirkkoa. Aluksi on avara sisäpiha. Sieltä jatkan kirkkosalin ohi. Käytävän takana alkavat raput ylös. Ensimmäinen tasanne on alttaritaulun takana. Vielä kerros ylemmäs ja olen pienehkön madonna-patsaan edessä. Se ei kuitenkaan ole se musta Madonna, jonka pintaa sivelemällä paranisi vaivat. Jatkan rappuja alas. En löydä patsasta.  Tulen käytävään ,jonka alapäässä on inva-hissi. Nykyaika palvelee turistia luostarissakin! Hienoa. Käytävä jatkuu kauniina kynttilä-merenä monta metriä. Lopuksi löydän huoneen ,josta voin ostaa itsepalveluna luostarin rukouskirjoituksia kuvien kanssa. Munkkeja en  tavannut. Aikani on vierähtänyt ja  minun on kiirehdittävä linja-autoon. Myymälät , turistien houkutuspaikat jäävät. Paluumatkalla opas kertoo ympäröivästä luonnosta ja sen suojelusta. Oikealla näkyy monta tuulivoimalaa. Illalla kuulemme, että Ahtisaarelle on myönnetty rauhan Nobel. Jalkapallossa on hävitty venäläisille.

 Erilaisia kulkuneuvoja ja energian säästöä.

Lauantaina  edellisen päivän rasitus tuntuu jaloissa ja lepäilemme aamupäivän. Lähdemme yhdessä Eeron kanssa kävelylle.  Katselemme kauppakojuja la Ramblalla. Siellä on kukkia, kortteja, lemmikkieläimiä,  matkamuistoja ja kahviloita. Ruokailemme, tilaamme tabaskoa pöydän ääressä. Iltapäivällä Erkki-opas vie ryhmän kävelylle vanhaan kaupunkiin. Kuljemme kapeita katuja korkeat talot ympärillämme ja ihailemme vanhoja taloja.. Tavoitteenamme on kukkula kaupungin laidalla. Aloitamme matkan maanalaisella. Kävelemme hetken kaduilla Kolumbuksen patsaan ohi  ja ajamme vuoristoradalla määränpäähän. Siellä ihailemme kaupungin näköaloja ja korkealla sijaitsevaa uimahyppy-stadionia. Poikkeamme tutustumaan Joan Milon  (1881-1960) taidemuseoon. Vaikka rakennus on hänen taiteelleen varta vasten rakennettu ja näyttely etenee taiteilijan kehityskaaren mukaan, en oikein jaksa enää innostua. Itse rakennus on kuin valkoinen moni-muotoinen helmi. Palaamme hotelliin paikallisbussilla. Se kulkee joko aurinkoenergialla tai kaasulla .Olemme ajaneet kaikki matkat  samalla lipulla!  Illalla maistelemme paikallista viiniä!                                                                                                                                            

 

La Rampla on kansainvälinen ja eloisa katu.

Sunnuntaina minun tekee mieleni satamaan. Sinne on suora tie la Ramblaa pitkin.  Kävelymme kestää neljä tuntia, koska kadulla on niin paljon katsottavaa. Ihmisiä on liikkeellä vapaapäivänä ja eläviä patsaita joka 20.s metri: varis, kuolema, ruskea mies ,mies puujalkojen pidentämänä,  prinsessa ym. Soittajiakin on. Kuulemme voimakasta rummutusta katujen kulmasta kauempaa. Siellä on menossa happening ja liitymme joukkoon. Istumme hetken katselemassa satamassa purje- laivojen liikehdintää. Merelle ei ole näkymää! Emme jaksa kävellä kauemmas , tyydymme sataman näkymiin. Palaamme hotelliin kukkakioskien ja lemmikkikojujen ohi.  Erkki-opas tulee hakemaan ryhmämme klo 20.30.Kävelemme verkkaisesti ravintolaan n. ½ tuntia. Syömme hyvin ja nautimme viiniä ruuan kanssa. Hotelliin palaamme kello 23.30.
Aamulla puhelinherätys . Pakkasimme ja lähdimme la Ramplan kulmaan odottamaan bussia lento-kentälle. Kotimatka alkaa ja muistot on kirjattu  pieneen matkakirjaani.  Pirkko Villberg